Grimmin sadut

Grimmin sadut (saks. Kinder- und Hausmärchen) ovat saksalaisten Grimmin veljesten keräämä satukokoelma, jonka tunnetuimpia kertomuksia ovat Hannu ja Kerttu, Lumikki, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Punahilkka ja Bremenin soittoniekat. Satukokoelman ensimmäinen laitos julkaistiin vuonna 1812 ja seitsemäs laitos vuonna 1857.

Sadut eivät ole veljesten kirjoittamia, vaan he ovat muokanneet niitä kansantarinoiden pohjalta. Alkuperäiset tarinat oli tarkoitettu aikuisille, ja ne olivat sisällöltään karkeita ja raakoja. Grimmin sadut ovat kuitenkin nykyään hyväksyttyä lasten kirjallisuutta laajasti eri kulttuureissa.^[1]

Grimmin satuja on tulkittu niin psykoanalyyttisesta, psykologisesta kuin yhteiskunnallisestakin näkökulmasta.^[1]

1. ↑ ^{a b} Bengtsson 1992, s. 13.